Helsingin Taideyhdistys esittelyn kuratoi ja tuottaa Marianne Matikka

Tämän taiteilijan ilmaisu elää väristä… Tunne jostain ohikiitävästä hetkestä, ohjaa tätä taiteilijaa maalaamaan, sitä mitä oli, sitä mitä on, kenties jopa sitä mitä voi vielä tulla olemaan. Improvisoiduin ratkaisuin, hän loihtii kankaalle intuitiivisia maalauksia mitkä avautuvat katsomisesta. Vaikuttaa siltä, että heittäytyminen syvälle intuitioon on hänen tiensä taiteen saloihin ja jopa illuusiomaisiin tunnelmiin. Katsojan on kuitenkin helppo nähdä teoksen pintaa syvemmälle ja löytää niistä jotakin hurmaavan mystistä. Visuaalinen rytmi on vahva ja kuvapintojen harmonian koossapitävä voima. Kuvakielessä on abstrakteja vaikutteita ja minimalistinen kerronta. Olkaa hyvä arvoisat taiteen ystävät ylpeänä esittelen jäsenkollegan  

SOILE RANTAKAULIO

Kuusikymmentäluvun lapsena ja seitsemänkymmentäluvun nuorena piirsin paljon. Muistan hyvin Sakura-värit, puuvärikynät, vesivärit ja myöhemmin markkinoille tulleet uutuudet eli tussit. Piirsimme ystävieni kanssa paperinukeille vaatteita, väritimme värityskirjojen piirroksia, kuvitimme päiväkirjojamme. Luonnostelin myös keksimiini satutarinoihin kuvituksia.


Koulussa lempiaineeni oli kuvaamataito. Kansakoulussa neljännellä luokalla saimme piirtää luokkahuoneen toiselle sivutaululle luokkatoverini Marjan kanssa väriliiduilla isot omat työmme, jotka saivat olla pyyhkimättä paikoillaan monta päivää. Myöhemmin yläasteella, lukiossa ja kauppaopistossa kouluvihkoistani ja oppikirjojen sivuilta löytyi erilaisia piirustuksia. Ilmentymä joka omalla tavallaan kertoi tarkkaavaisuuteni herpaantuneen tunneilla muihin maailmoihin. Kaupallinen ala ei kuitenkaan tuntunut omimmalta joten hain myös Taideteolliseen korkeakouluun. Ovet eivät sinne kuitenkaan auenneet ja niinpä hautasin haaveet taiteilijan urasta.

Ajankuvan mukaan piti hankkia ns. kunnon ammatti jolla elättää itsensä eikä se todellakaan ollut kuvaamataiteet. Töissä ollessa työpöydällä olevien muistilehtiöidenkin kulmiin syntyi aina välillä kuin huomaamatta erilaisia kuvituksia ihmisistä, eläimistä, puista, kasveista, yms. Toisinaan työkaverit jäivät ihmettelemään töitäni ja joskus kollegat pyysivät piirtämään itselleen pieniä teoksia muistoksi.

Elämä on kuljettanut eteenpäin omanlaistensa mutkien ja kiemuroitten kautta. Tuli perhettä, pakersin työelämässä ja aina välillä kyselin, että mitä ihmettä oikein teen isona. Kävin vuosien varrella Vedic Art- kursseja ja kun poikamme olivat kasvaneet isommiksi niin hyvä ystäväni kotikonnuiltani Pohjois- Karjalasta alkoi sinnikkäästi kannustaa minua siirtymään maalaamisen pariin. Tuki- ja kannatusjoukkoihin liittyivät mieheni ohella myös muutkin lähimmät ystävät, sukumme vahvat ja luovat naiset, sekä vanhempani. Tuki ja tsemppi auttoivat jo tällaista kypsempää maalaria ottamaan ensiaskeleitaan kauan sitten kuopatulla ja unohduksiin haudatulla taiteilijan tiellä. Lämmin kiitos siitä heille.

Vuosia myöhemmin kevättalvella 2017 löysin itseni Studio Mielitilasta kuvataiteilija Krista Launosen yksityistunneilta. Valmennuksessa hyödynnetään taideterapiaa, Aito art-maalausopetusta, intuitiivista maalausta, meditaatio maalausta sekä luovuus valmennusta. Tällaisella intuitiivisen maalaamisen tiellä jatkan edelleen. Luovuuden kuplan puhjettua pulppuamaan alkoi lähipiiristä tulla kyselyjä, josko maalaisin heillekin omia sielunmaisemiaan ja siitä lähti muotoutumaan tämä taiteilijan matkani. Polku on ollut mielenkiintoinen. Maalaamisesta on tullut ikioma henkireikä, terapia ja ilon aihe. Toivonkin harrastuksen jatkuvan mahdollisimman pitkään.

Jatkan edelleen työelämässä ja eläkeikäkin koittaa vielä tällä vuosikymmenellä mutta nyt en enää kysele mitä ihmettä teen isona. Maalaaminen on tuonut kipuiluuni vastauksen ja sieluuni rauhan. Olen ikään kuin irronnut vasta lähtötelineistäni tällä taidepolullani. Paljon uutta ja opittavaa odottaa edessäpäin ja sitä kohti mentäessä maalailen akryylimaaleilla, mikä tuntuukin juuri nyt omimmalta jutulta. Käytän siveltimiä, eri kokoisia palettiveitsiä, pesusieniä, (Kreikasta ostetut luonnonsienet parhaita), talouspaperia ja joskus jotain muutakin apuvälinettä.

Terveisin Soile Rantakaulio soilemeri(at)gmail.com