Marianne Matikan havainnot kuukauden nimestä… Päällimmäisenä hänen teoksista jää mieleen edistyksellisen luovan yksilön ja samalla päämäärätietoisen taiteilijan työskentely. Yllättävät aiheet heijastuvat maalauskankaalle. Hän etsii värit ei vaan paletista vaan luovuuden väriympyrästä ja maalaukset muuttavat muotoaan Mikin elämän ja ympäristön mukana. Näyttää siltä, että Miki osaa arvostaa omaa herkkyyttään. Hän on oivaltanut, että luodakseen jotain uutta tarvitaan luovuuden, herkkyyden ja intuition haltuunottoa ja osaamista käyttää ”sitä” tekniikasta ja teoksesta toiseen. Rouhealla tyylillä herkkiä tunnelmia se on Mikin ”tyyli”. Materiaaliin perehtyminen, ideoiden metsästys, uuden ja vanhan yhdistely sekä ympäristön tarkkailu ovat avain elementtejä Mikille. Kaikki hänen tieto / taito päätyy katsojan iloksi… olkaa hyvä 

 

MIKI ANTTONEN

Mistäkö kaikki sai alkunsa? No, ei oikeastaan mistään. Kiinnostus taiteeseen oli minussa virinnyt jo valmiiksi, saamatta kuvantekemiseen mitään erityistä, ulkopuolelta tulevaa sysäystä. Jo elämän alkutaipaleella tunsin, että kuvien maailma on minun maailmani. Tiesin sen niin aikaisin kuin vaan pieni ihminen voi ymmärtää jotain itsensä ulkopuolisesta maailmasta… Lumouduin väreistä. Onneksi kotona sain mahdollisuuden monenlaiseen kuvan tekemiseen. Hankasin vahvoja pintoja sakuroilla, noilla useimpien hyvin muistamilla öljypastelliliiduilla. Vieläkin on tallessa joitakin lapsuusajan piirustuksiani, mutta ne kaikkein varhaisimmat, jotka olivat säästyneet elämän pyörteissä vuosikymmeniä, katosivat myöhemmin muuttojen yhteydessä.

1 MAKeramiikkareliefit

2 MA tulossa ja menossa3 MA kallot vari ja mv

Teini-ikäisenä siirryin öljyväreihin remonttimaalitaidevaiheen jälkeen, jolloin maalasin useimmiten kalustemaaleilla Empirellä ja Miranolilla. Maalien ja liuottimien vahvat hajut eivät haitanneet, nehän suorastaan kuuluivat asiaan. Miranol-taidetta syntyi myös mustiin Nokian kumisaappaisiin, joiden pinnat täyttyivät psykedeelisistä hippikuvioista 70-luvun puolivälissä. Farkkuihin sain nopeammin koristekuvot tehtyä maalaamalla kuin ompelemalla. Myöhemmin maalasin kuuluisien maalausten kopioita nahkatakkien selkämyksiin. Vieläkin on niistä muutamia tallessa vinttien kätköissä.

Maailmanpolitiikka alkoi kiinnostaa 70-luvun kouluvuosina. Tein usein kuohuttavista poliittisista tapahtumista piirustuksia ja maalauksia. Vietnamin sota kauhistutti ja kiinnosti. Tuosta aiheesta maalasin paljon. Joskus aiheena oli nähty lehtikuva, joskus kuva syntyi omien tunnekokemuksien pohjalta, usein näiden yhdistelmänä. Näitä piirustuksia on edelleen tallessa. Löysin jokin aika sitten kokonaisen nipun vanhoja töitä, joita ei ole tullut hävitettyä. Niitä katsoessa ihmettelin, miten vahvasti olen nuorena kokenut Vietnamin sodan ja koko sen ajan poliittisen kuohunnan.

7 MA reliefit 1

Reliefisarja, kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen.

8 MA Reliefit 2

 

Koko 70-luku meni kuvien ääressä, koulu jyrättiin loppuun, ja taideopintojen kautta pelmahdin työelämään, ensin piirtäjäksi, kuvausassariksi ja mainosgraafikoksi. Myöhemmin 80-luvulla jatkoin opiskelua Taikissa. Näistä opinnoista oli iloa ja hyötyä graafisen suunnittelijan työssä. Mainostoimistossa työpäivät olivat pitkiä ja tiukkatahtisia, eikä omalle taiteelle jäänyt aikaa juuri ollenkaan eikä liioin energiaakaan. Vaikka pidinkin työstäni, joka oli antoisaa ja mielenkiintoista, lopulta kuitenkin havahduin ymmärtämään mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää, niinpä päättäväisesti, vuosien työn jälkeen jätin ad:n työt taakseni.

9 MA harmaasa rja_valok

Harmaan viehätys osa1 ja Harmaan viehätys osa2. Akryylimaalaus ja romuveistokset.

10 MA maalaus ja veistoksia

 

alla… Lintumies 2019…Teos-90-luvulta osana laajempaan päiden ryhmään… Reliefi 2005…Puukaiverrus 2011 vanhaan kirjahyllylevyyn ja romuista koruja 2013. Pelkkää huvittelua muun tekemisen ohessa vailla suurempaa merkitystä.

 

Jatkoin taas opintoja mm. Lahden Muotsikassa ja kävin muutaman kuukauden mittaisia lyhytkursseja Italiassa ja Englannissa. Halusin järjestää elämäni uudelleen niin, että omalle taiteelle löytyisi taas tilaa ja aikaa. Vielä myöhemminkin, vuosituhannen vaihduttua olen jatkanut opiskelua työn ohessa mm. Aalto yo:n avoimessa, Edupolissa ja taas jälleen kerran Lahden Muotsikassa. Mitä tulee kuvantekemiseeni, olen kokeilija. Uteliaana eri työmenetelmiä kohtaan olen heittäytynyt yhä uusien menetelmien vietäväksi. Maalaamisen, piirtämisen, keramiikan, valokuvauksen, naamareiden ja korujen lisäksi teen satunnaisesti myös installaatioita. Suosin sekatekniikkaa. Monia kerroksia ja monia aineita yhdistellen, jopa sekopäisen innostuksen vallassa, mutta kuitenkin teknisesti tietoisena. Toisinaan rakentelen pienikokoisia junk art -veistoksia, joissa käytän myös moottoripyörien vanhoja osia. Yhdistän niitä betoniin, kipsiin ja muuhun metalliromuun. Työskentely romujen parissa on hidasta. Maalaaminen on helpompaa, mutta romuissa on enemmän haastetta. Aina työt eivät valmistu vaan jäävät ikuisuusprojekteiksi. Hyvän tuulen puhaltaessa voi jokin vanha ja haudattu teos virota eloon ja muutamien jatkotyöstövaiheiden jälkeen valmistua.

14 MA kivitoteemi_ Ikuisuustoteemi 2018 ja kirjaveistoksia 1986 15 MA kirjaveistoket

Parhaimmillaan abstraktitaide on kiehtovaa ja arvostan sitä hyvin paljon, mutta en omassa taiteessani juurikaan inspiroidu abstraktismista. Abstraktisuus näkyy töissäni siten, että voin yhdistää erilaisia määrittelemättömiä pintoja ja muotoja jonkin selvästi esittävän ja tunnistettavan kohteen kanssa. Yleensä teoksissani esiintyy erilaisia eläviä olentoja, usein myös koneita ja moottoreita.

 

Erityisesti linnut kiinnostavat minua. Yksityisnäyttelyni kaksi vuotta sitten koostui pelkästään lintuaiheisista teoksista. Ideoita syntyy helposti eikä kaikkia muistaisi, jollei niitä muutamalla viivalla vetäisisi luonnoskirjaan. Ympärillä kuhiseva maailma tarjoilee ideoita poimittavaksi. Ei tarvitse kuin vilkaista jotain hullua tilannetta kadulla, katsella unia tai nähdä rapakossa jonkun muodon, niin niistä syntyy aiheita ihan itsestään. Silloin tällöin piirtelen ihmisiä kaupungin vilinässä. Yritän pitää ranteen notkeana ja havaintokyvyn kirkkaana.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Olen työkseni käyttänyt paljon kuvankäsittelyohjelmia ja soveltanut niiden mahdollisuuksia monin tavoin. Ohjelmilla saa aikaiseksi ihan mitä vaan suhteellisen helposti ja nopeasti. Kuvien muokkaus on tätä päivää ja manipulointiohjelmat lähes kaikkien ulottuvilla. 2000-luvun alussa pidin näyttelyn, jossa oli esillä surrealistisia digikuvia, jotka esittivät yllättäviä ja outoja tilanteita.

Teen tilauksesta digikuvituksia edelleen, mutta en koe sitä enää kovin haastavaksi, joten omassa taiteessani olen luopunut siitä lähes kokonaan. 1970- ja 80-luvulla reprokamera kuvamanipulaatioissa ja värikopiokokeiluissa oli uutuuden viehätystä. Filmit ja valokuvat kehitettiin itse ja pimiössä leikittiin taikuria. Mitä ihmeitä siellä saikaan aikaiseksi. Kemikaalilitkujen kanssa on häärätty myöhemminkin enkä vieläkään ole hävittänyt vanhaa, linnan tornia muistuttavaa suurennuskojetta, tuota ihanaa, mustaa apparaattia. Mitä enemmän maailma pursuaa digitaidetta sitä enemmän inspiroidun perinteisistä menetelmistä. Valokuvaus kulkee edelleen muun tekemisen rinnalla, mutta ei käy ylitse muiden. Edellisessä valokuvanäyttelyssäni 2018 oli kuvia maailmanmatkoilta.

33 MA Valokuvanäyttely

Viime vuosina olen entistä enemmän uppoutunut värien syvimpään olemukseen mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Edelleen lumoudun jonkin värin tietystä sävystä niin, että saatan tuijottaa sitä kauan. Erityisesti tietty sininen on sellainen ja toisinaan, ennalta aavistamattomasti tunnen iholla värien selittämättömän väreilyn. Taide ei ole erillinen osa elämääni, vaan sen luonnollinen, koko elämää ruokkiva osa.

aito kulta ja akryyli… portin läpi toiseen maailmaan, 2007 akryyli kankaalle… taikasilmät veistoksia 2005