TAIDEPERSOONA

Visuaalisessa taiteessa on kolme oleellista tekijää: taiteilija, teos ja katsoja. Taide koukuttaa ja antaa luvan temmeltää visuaalisella leikkikentällä. Helsingin Taideyhdistys esittelee tällä sivulla valikoidusti jäsentaiteilijoita . Esittelyn tuottaa yhdistyksen tiedottaja

Tämän taiteilijan kuvallinen ilmaisu puhuttelee tarkkailijaansa moninaisilla tavoilla ja siihen liittyy voimakkaasti luovuus. Vaativan työskentelyn myötä syntyneet aiheet ja teemat ovat tämän taiteilijan ”lahja” taiteen ystäville. Persoonallisella ilmaisutavalla teoksien ”punainen lanka” kulkee teoksesta toiseen totuudenmukaisena kerrontana. Hänen taiteilijuudessa on paljon kokeilua mikä johtaa hänet hienoon innovatiiviseen taide flow ilmiöön… tässä hänen taidepolku

Marja Saarikoski

Niin kauan, kuin elämääni taaksepäin katson ja muistan – olen aina ollut tutkiva etsijä, uuden kokeilija, haaveileva ja muutosta kaipaava visionääri. Lapsena en muista itseäni leikkivänä… vaan etsivänä ja ulkona kaikkea uutta tutkivana keräilijänä. Purojen varret, viljapellolla hellepäivinä lököttely pilviä tutkaillen, sudenkorentojen tuttavuudet ja merenrannan ihmemaa… niistä oli kesät tehty .. ja kieltämättä melkein kaikki on vieläkin niin. Oman työn luominen langoilla alkoi jo ennen kouluikää. Meillä kotona aina joku kutoi tai neuloi… ja myös minut ohjattiin neulomisen pariin, kunhan puikot pysyivät käsissä.

Taulut kanavatyötekniikalla ja kirjonnat tulivat myöhemmin. Sakurat, vesivärit, puuvärit olivat käytössä päivittäin ennen kouluikää ja merkityksellisempänä apuvälineenä muistan papaltani saadun harpin. Lukuisat sillä tehdyt ympyrät ja niiden sisälle harpilla tarkasti pyöritellyt mandalat ja elämänkukat… joita sitten väritin. Kouluajoilta innostavimpia olivat tekniset käsityöt ja koneompelut. Kuvaama taidontunnit muistan turhauttavan tylsinä, varmaankin syystä, että ei voinut vapaasti heittäytyä omaan luomiseen.

Alta kaksikymppisenä kiinnostuin savitöistä. Keramiikasta tuli elämän mittainen osa työtä ja harrastuksia. Nykyään tekeminen jatkuu mm keramiikan lasitteilla maalamalla ja koristelemalla rustiikkeja rakutöitäni, joissa on itsekerätyin luonnonmateriaalein punonnat mukana. Käsityöalan ammattiopintojen, opetustyön ja vapaa-ajan harrastusten myötä olen eri tekniikoin ja materiaalein sivunnut koko elämäni taidemaalauksen maailmaa, mutta aika sille oli vasta paljon myöhemmin.

Voimakkain inspiraatio omaan luomiseen maalaamalla alkoi pikkuhiljaa kutsua perustettuani 2001 oman maahantuonti yrityksen ja kivijalkakaupan. Sen aikaansai työhöni liittyneet ranskalainen ja italialainen kulttuuri, taide, visuaalinen kauneus, antiikki ja käsityöläisyys sekä matkustaminen. Ne kaikki yhdessä ja erikseen virittivät oman luomishalun ja kiinnostuksen maalaustaiteen opiskeluun ja sen omaan luomiseen. Enenevässä määrin osallistuin lukuisille erilaisille maalaustekniikoiden ja -tyylien kursseille.

Kirjoittaminen alkoi maalaamisen kanssa samoihin aikoihin, liittyen sen hetkisten opiskelutehtävien suorittamiseen ja oman henkisen kasvuprosessin tutkimiseen. Kirjoittaminen johtikin suurempaan sisäiseen tarkasteluun, herkistymiseen ja laajempaan kirjoitusprosessiin, joka avasi uusia, kuin myös sulki vanhoja tapoja ymmärtää ja aistia maailmaa. Avain uuteen olivat kirjoitukset, jotka tulivat kauttani, mutta eivät olleet tietoisen, rationaalisen mieleni tarkoituksellisia aikaansaannoksia.

Mitä enemmän olin avoinna, kontrolloimatta ja analysoimatta kirjoittamaani, antaen sanojen vain kirjoittamalla tulla, sitä inspiroivimpia kirjoitukset tai mietelmät olivat. Vuosia kirjoitettuani, etenkin rauhaisaan yöaikaan, aloin vähitellen muuttaa kirjoitusten aihioita kuviksi, ensin kameralla symbolisesti kuvaten ja avaten tekstiä, myöhemmin piirtäen ja maalaten. Kirjoituksia on tällä hetkellä jo niin runsaasti, että maalaamalla niitä ei saa kuvitetuksi, eikä ole tarpeellistakaan. Lähitulevaisuuden toive on saada koottua kirjoitukset kansien sisään ja sitä kautta eteenpäin. Muutamia niistä löytyy omien kuvien kera kotisivuilta http://www.marjasartedesign.com .

Syksyllä 2019 vaihdoin yrittäjyyden 3-vuoden yksityisen taidekoulu Alfa Artin opintoihin. Koulu sijaisee ihastuttavassa, vanhassa Tuomarinkylän kartanossa ja taiteilut vanhan kartanorakennuksen miljöössä tarjosivat kulttuuri- ja kauneusarvon sinällään. Aloittaessani taideopinnot päätin rakentavani maalauspohjat itse. Erikokoisia, pääosin isoja pohjia, tuli rakennettua n 4 kpl / kk. Opiskelun päättötyövuoden alkupuolella, pohjien suuritöinen rakentamiseen menevä aika alkoi tuntua turhauttavalta, joka vei itse maalaamiselta huomattavan paljon aikaa. Tuloksena ostin valmiiksi tehtyjä ja pohjustettuja valkoisia kangaspohjia, jotta tulosta ja valmista maalaamalla alkaisi vauhdikkaammin syntyä. Totuus oli kuitenkin hyvin nopeasti myönnettävä, vieroksuin pohjien valkoista pehmeyttä verrattuna tuttuihin koviin, itse pohjustamiini tummiin levypohjiin, joille oli mukava tehdä kaikilla maalausaineilla, -välineillä ja raskaammallakin kädellä, tekniikalla ja tyylillä.

Koen, että tumman pohjan antama aihe odottaa löytymistään, se kätkee sisälleen näkymättömän, mutta kuitenkin aistittavan ja paljastaa itsensä valon antaessa sille värit ja niiden spektrien energian. Kasvava mielenkiinto ja tarve maalaamiseen inspiroituu yleensä aistitun tunnelman ja näkymättömän omakohtaisen kokemuksen pukemisella näkyväksi. Töissäni on voimakkaana kerroksellisuus ja toisiinsa piiloutuvat värit. Nyt taaksepäin miettiessä tämä opiskelu ja sen mukanaan tuomat asiat vain loksahtivat juuri oikeaan hetkeen paikoilleen. Niinkuin oikeilla asioilla on tapana.

Puolen vuoden kuluttua opiskelun aloittamisesta, alkoi korona-aika ja siten ei tarvinnut enää kantaa huolta liikkeen aukioloista, vaan sai käyttää kaikki sulkeiset opiskeluun ja taiteen tekemiseen ja mm Teams-palaverit korvasivat tarvittaessa lähiopetuksen. Siitä muodostui 3 vuoden antoisa ja mielenkiintoinen erakkomatka omaan luovuuteen. Opintojen päätteeksi syksyllä 2022 oli kurssimme päättöyönäyttely -Tässä tilassa – Kaapelitehtaan Puristamosssa. Osa töistä siirtyi Tuomarinkylän Kartanon Gallerian näyttelyyn – Uuden edessä – . Oman yksityisnäyttelyni – Aurinkotuuli – ihanaan Porkkalan Marinan Makasiini Galleriaan olin rakentanut muutamaa kuukautta aiemmin. Näyttelykesäni jatkui päättötyönäyttelymme jälkeen samassa paikassa Kaapelilla, Helsingin Taideyhdistyksen hienolla vuosinäyttelyllä. Ikimuistettava näyttely siinäkin mielessä, että myin sieltä näyttelyn viimeisenä päivänä ja viimeisen tunnin aikana ensimmäisen ison työni! Näyttelysyksy jatkui Oulunkylän Kustaankartanon ravintolassa 26.8 – 31.10 näyttelyllä – Kuvien kertomaa 18.10 alkaneen Helsingin Taideyhdistyksen näyttely – Hetkien merkitys – Galleria Albert IXssä 6.11 saakka. Teoksia oli esillä lyhyellä aikaa runsaasti ja tyylit ja aiheet olivat laidasta laitaan.

Henkilökuvat ja merimaisemat, abstraktit, abstrahoidut ja realismi. Koville pohjille, kankaalle, pleksille ja metallille. Töissäni pyrin tuomaan esille omaa herkkyyttäni aistia tunteet, tunnelmat ja mielialan. Kuin myöskin ilmeet ja niiden kautta välittyvät sanomattomat, sanattomat viestit tai viestinnät. Taiteeni ja tekemiseni ovat ajan myötä muotoutuneet sisäsyntyisiksi vuoropuheluiksi, osaksi minua – joissa olen toisena osapuolena.

Uskon symbolismiin, synkroniaan ja älykkääseen intuitioon, jotka aikaansaavat elämisen mielenkiintoiseksi. Ne avaavat ja herkistävät omat aistit huomioimaan ympärillä tapahtuvan ja eteen tuotavien tai tulevien henkilöiden, tapahtumien, asioiden ja esineiden senhetkisen tarpeen, viestin tai merkityksen. Koen, että eri väreistä koostuva tumma pohja on jo täytetty, sillä on henki ja sanottavaa.

Valkoinen on minulle, rakennetun tummuuden vastakohta, siihen ja sille pitää tehdä jotain, jotta siihen tulee henki ja sen myötä tullakseen joksikin… se odottaa täyttymystä / tehtävää, että sille annettaisiin elämä, tarkoitus, sanoma – minun mielestäni. Jokainen työ on aina yllätys, se on matka, jolle jokin antaa lipun ja toinen hoitaa kuljetuksen. Lipussa lukee lähtöpaikka, mutta pääteasema puuttuu … se on avoin. Sen pääteaseman määrää, miten työ lähtee kuljettamaan ja mikä tekniikka työssä on tuloillaan seuraavaksi.

Useimmiten päästä ulkoistettu, extempore aloittamani maalaustyö, antaa mielenkiintoisimman ja omaleimaisemman tuotoksen. Siksi pyrin aloittamaan työn aina siitä pisteestä ja niillä materiaaleilla ja aineilla, jotka antavat mahdollisimman laajan teknisen mahdollisuuden vaihtaa ja jatkaa työtä eri keinoin ja tarveainein. Vaikkapa herkän käden sivellintekniikasta vaihtaisin kovempaakin mekaanista työstämistä vaativaan, esim erilaisilla lastoilla, raapimilla tai hiertimillä. Töiden tekemisissä on voimakkaana intohimoinen kokeilemisen ja uuden etsimisen tarve, sekä visuaalisesti että teknisesti. Oman luomiseni kautta itsensä ja työnsä uutena löytäminen – tämän koen tärkeimpänä osana omassa maalaus ja luomisprosessissani. En voi olla ja pidättäytyä yhden materiaalin tai tekniikan tekijänä tai hallitsijana, vaan minua kiehtovat, kiinnostavat ja inspiroivat kaikki, eri materiaalien yhdessä ja erikseen tarjoamat oudot ja moninaiset, monipuoliset mahdollisuudet.

Luonteeltani ja sielultani olen edelleenkin tutkija, analysoija, kyseenalaistaja ja poikkitieteellinen – miksi, kuinka, minkä tähden … haluan tietää ja ymmärtää ennen kuin hyväksyn. Herkkyyksieni myötä pyrin pohjamateriaalien osalta, sekä maalaus- ja muiden tarveaineiden käytössä aina mahdollisimman myrkyttömiin ja vähiten luontoa kuormittaviin vaihtoehtoihin. Ensi vuotta odotan mielenkiinnolla. Eri näyttelymahdollisuuksia, paikkoja ja kokoonpanoja. Kuin myös omaltakohdaltani.. mikä uusi ja mitä uutta on tuloillaan .. pinnan alla olevasta, vielä ilmentymättömästä ja näkymättömästä.

Kotisivut https://www.marjasartedesign.com/

Instagram https://www.instagram.com/marjasaarikoskiart/