Jokainen piirtäjä on joskus kokenut vaikeutta piirtämisen aloittamisen kanssa. Mielessä saattaa olla monia hyviä ideoita, mutta niiden siirtäminen paperille ei meinaa onnistua. Jo pelkästään ensimmäisen merkinnän piirtäminen paperille tuntuu vaikealta. Jotkut taas saavat piirrettyä jopa ajatuksensa. Saatikka graafikot, jotka työkseen ”kommunikoivat” piirroksin. Tietoteknisesti kehittynyt yhteiskuntamme tuottaa piirustusohjelmia, joista saatava jälki muistuttaa oikeaa piirtämistä. Myös tietokoneeseen liitettävä piirustuslevy on ammattikäytössä tarpeen. Tarjontaa on ”piirtämisen apuväline” markkinoilla MUTTA tämä taidepolku kulkee perinteisen piirtämisen kaistalla. Tässä jutussa sivuamme ihan perus piirtämistä ja luonnostamista.
Erään graafikon vapaa aika piirtämistä käytän tämän jutun punaisena lankana. Hän SIRKKA PALONEN piirtää ”aina” kun ei tee muuta. Luonnoskirja ja kynät kulkee hänen mukana, aika moneen paikkaan. Hänen piirrokset ilmentää tilanteen, ajankohdan ja mielialan. Hän saa muutamalla viivalla esitettyä varsin mielenkiintoisia tarinoita. Tästä syystä pyysin saada esitellä hänen piirroksia ja luonnoksia tällä sivulla. Ja huomatkaa että jotkut luonnokset ovat päätyneet grafiikkateokseksi … jutun lopussa on kuvakaappaus HTS taidelainaamon sivulta jossa esillä myös Sirkka Palonen.
Piirustus on yksi kuvataiteen päälajeista. Sitä sanotaan taiteen perustaksi. Taidekoulujen opetus on perinteisesti alkanut kipsimallin ja elävän mallin piirtämisellä. Piirustus luokitellaan grafiikan osaksi. Mutta piirtäminen on kuitenkin ollut renessanssista lähtien oma taiteen lajinsa. Piirustus on viivaan perustuvaa kuvan tekemistä. Eroaa siis maalaamisesta, joka on laajempien värillisten pintojen tekemistä. Myös piirustukset voivat olla värillisiä, vaikka niiden värimaailma on keskimäärin rajatumpi kuin maalausten.
Sanotaan, että luonnoksissa ideat ovat tuoreimmillaan ja viiva herkimmillään. Nopeaa, viimeistelemätöntä piirustusta sanotaan luonnokseksi. Luonnoksessa ovat mukana kohteen oleellisimmat ominaisuudet.
Länsimaisessa traditiossa piirustusvälineitä ovat tavallisesti hiili, liitu tai piirustuskynä. Joskus myös vesivärit saatetaan luokitella piirustusvälineiksi. Tavallinen HB-kynä riittää pitkälle, mutta jos haluaa piirtää enemmän, on hyvä olla lyijykyniä, joiden pehmeys/kovuus on erilainen. Voit vaihdella kyniä ja saada varjostuksiin sävyjä ihan vaaleasta mustimpaan mustaan. Tavispiirtäjä käyttää mitä vain ”kynää” kunhan siitä jää jälki paperiin.
Ihan kevyesti haluan vielä sivuta piirtämisen fotorealismia, joka on lähtökohtaisesti havainnon mekaanista kopiointia. Taiteilija, joka pystyy piirtämään täydellisen fotorealistisen piirustuksen voi olla surkea piirtämään mielikuvituksesta tai ulkomuistista. Havainnon kopioiminen ja omasta päästä luominen ovat omia taitojaan. Piirustukset voivat olla loppuunvietyjä taideteoksia. Usein kuitenkin oletetaan, että ne olisivat tutkivia tai luonnostelevia. Taiteilijan panos taideteokseen koostuu kolmesta seikasta VIIVA / VÄRI / SOMMITTELU… nämä ovat tarpeen myös luonnostelussa ja piirtämisessä.
KIITOS SIRKKA että ”lainasit” luonnos piirrustuksia ja että olet hyvä ”malli” kollegoille jotka välillä unohdamme miten tärkeä osa piirtäminen on luovuuden ylläpitämisessä … Marianne Matikka
Kiitos artikkelista ja piirustuksen esiintuomisesta!
Hyvä muistutus, mistä kuvataiteessa on kysymys: jäljen jättämisestä ja sen jakamisesta. Sirkka Palosen upeat ja tarinalliset teokset ”vain” kynänjälkeen ja viivankäyttöön perustuen tuoden tukat ja tuulet mukaan koettaviksi katsojalle…Kiitos kokemuksesta .
T. Auli Rantala