Stefan Lindfors
Helsingin Taideyhdistyksen 2020 toukokuun taidepersoonaksi valikoitui suomalainen graafinen suunnittelija, kuvanveistäjä, muotoilija, ohjaaja ja sisustusarkkitehti.
Tiimit ovat yhtä tehokkaita kuin niiden yksilöiden välinen kommunikointi. Tärkeä tiimin menestystekijä on läsnäolevan kommunikoinnin synnyttävä positiivisuus. Tämän positiivisuuden koin tavatessani Roihuvuoren seurakunnan tiimistä kirkkoherran. Pikaisessa tapaamisessa kyselin kirkkoherralta mahdollisuutta ”haastatteluun” aiheesta taide ja kuvan merkitys… tässä olkaa hyvä, todettavissa että työnsä ohessa voi olla varsinainen elämän ”taiteilija”… kiitos Timo Pekka Kaskinen että jaoit ajatuksia Helsingin Taideyhdistyksen verkossa. -MM-
Miksi Roihuvuoren seurakunta antaa tilaa kuvataiteelle? Mielestäni siinä missä kirkkoon kuuluu elävä musiikki, sinne kuuluvat myös vaihtuvat taidenäyttelyt. Meillä on paljon seinäpinta-alaa ja näyttelytoimintaa ajatellen hyvät tilat.
Minkälainen palaute on ollut järjestetyistä näyttelyistä? Näyttelytoiminta on Roihuvuoren kirkossa vielä uutta. Emme ole keränneet kattavasti palautetta esillä olleista näyttelyistä. Palautetta kuitenkin saadaan, ja tähän mennessä se on ollut yksinomaan myönteistä.
Voiko nykytaidetta hyödyntää kirkossa enemmänkin? Kyllä voi, mutta se edellyttää aktiivista asennetta ja tahtoa. Kirkot ovat harkiten rakennettuja ja sellaisina arkkitehtonisia taideteoksia. Myös sisätilat on usein suunniteltu huolella valmiiksi, ja monissa kirkoissa on esillä kiinteitä suuria taideteoksia. Käyttöesineistö ja kalustuskin edustavat korkeatasoista käsityötaidetta.
Yli 50 vuotiaisiin arvorakennuksiksi luokiteltuihin kirkkoihin ei saa tehdä juuri mitään muutoksia ilman museoviraston lupaa. Tämä jäykistää kirkkojen käyttömahdollisuuksia ja tekee niistä museon omaisia. Siksi vanhoissa kirkoissa ei juuri ole tilaa nykytaiteelle. Se on jotenkin epäreilua, sillä muut taiteen tekijät voivat esiintyä kirkoissa ongelmitta, esimerkiksi laulajat, orkesterit, kuorot, draamaryhmät ja modernit tanssijat, mutta kuvataiteilijat eivät voi samalla tavalla. Keskiaikaisen kivikirkon uruillakin voi soittaa minkä aikakauden musiikkia tahansa. Roihuvuoren kirkko edustaa poikkeusta kirkkojen joukossa. Se on rakennuksena pelkistetty, ja siellä on paljon laajoja kivipintoja. Kun kirkossa tehtiin kolme vuotta sitten sisäremontti, sen tieltä piti seiniltä poistaa kaikki taideteokset. Remontin valmistuttua niitä ei enää tuotu takaisin, vaan seinille sijoitettiin galleriataulut, joille voidaan ripustaa vaihtuvia taidenäyttelyjä. Nyt me voimme tarjota tilaa nykytaiteilijoille. Näyttelyjä suunnitellessamme otamme huomioon kirkkovuoden ajankohdat siten, että näyttelyt synkronoituvat kirkon elämänrytmiin. Teosten ei kuitenkaan tarvitse edustaa sakraalitaidetta.
Erotellaanko taidekokemukset hengellisiin ja muihin? Taidekokemusten sisältöä on vaikea määritellä. Sama taideteos voi tilanteesta riippuen synnyttää meissä erilaisia tunnelmia, ja eri ihmisissä keskenään erilaisia. Tämä pätee mielestäni kaikkeen taiteeseen, myös kuvataiteeseen. Siinä missä yksi kokee taideteoksen äärellä voimakasta hengellistä puhuttelua, joku toinen voi haltioitua teoksen värimaailmasta ja taiteilijan maalaustekniikasta.
Roihuvuoren kirkossa järjestettiin viime syksynä päivän mittainen tapahtuma Uskon yö – taide uskon ilmentäjänä. Esillä oli kuvataidetta, runoutta, draamaa, musiikkia ja taiteilijoiden puheenvuoroja. Yksi tapahtuman ydinviesteistä oli, että taide voi kummuta esteettisen intohimon ohella myös hengellisestä kokemuksesta. Nykyään taiteen ja uskon välinen suhde koetaan toisinaan jotenkin kompleksiseksi. Menneinä vuosisatoina näin ei ollut. Kristillinen usko on ollut monen taiteilijan innoituksen keskeisin lähde. Bach kirjoitti jokaisen teoksensa perään SDG, Soli Deo Gloria, yksin Jumalalle kunnia.
Löytääkö seurakuntalainen henkevyyden kuvan vai sanan kautta? Sanalla on kristinuskossa erilaisia merkityksiä. Usein sanalla tarkoitetaan Raamattua. Mutta silloin kun Sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, se viittaa Jeesukseen. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, että Sana tuli lihaksi. Jeesuksessa salattu Jumala otti näkyvän hahmon. Häntä katselemalla ja seuraamalla ihmiset saattoivat oivaltaa Jumalasta paljon enemmän kuin kirjoitettujen sanojen välityksellä. Elävä kuva puhui jatkuvasti enemmän kuin tuhannet sanat.
Alkukirkon ajoista lähtien Sanasta on tehty myös kuvia. Ikonitaide on kulkenut tässä omaa tietään. Länsimaisessa perinteessä kuvat Jeesuksesta ovat vuosisatojen aikana poikenneet toisistaan paljonkin. Itse asiassa Jeesuksesta maalatut kuvat ovat aina ilmentäneet kulloisenkin ajan suurta aikakausikokemusta. Ruton runnellessa Eurooppaa Kristus kuvattiin rujona hahmona ristillä, löytöretkien aikana taas taivaan kuninkaana, toisen maailmansodan jälkeen hiljaisena hahmona pommitetun kaupungin raunioissa. Albert Edelfeltin maalauksessa Kristus ja Mataleena näkyy yhtä aikaa kaksi syvää suomalaisten aikakusikokemusta: toinen on kansallinen herääminen ja toinen liittyy 1800-luvun kansanherätyksiin.
Mikä on henkilökohtainen mielipide taidemaalari Edvard Munchin kuuluisimmasta teoksesta ”huuto”? Huuto on voimakas maalaus, minun mielestäni oikea impressionismin arkkityyppi. Minulle läheisimmäksi tullut Edvard Munchin työ on Tyttöjä sillalla. Meillä oli siitä suuri kopio lapsuudenkotini seinällä. Munch on kuitenkin impressionistina jäänyt minulle etäisemmäksi kuin saman tyylisuunnan manner-Euroopan alueella vaikuttaneet Vincent van Gogh ja Paul Gauguin.
Oletko nähnyt ”livenä” : Maailman tunnetuimman maalauksen, joka esittää salaperäisesti hymyilevää naista, joka on Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva ja sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain. Olen nähnyt Mona Lisan. Jaoin tuon hetken monen muun museossa kävijän kanssa, ja taideteoksen edessä oli tungosta. Maalauksen pieni koko yllätti. Sen tarkastelu oli myöskin vaikeaa paksujen turvalasien lävitse. Paljon paremmin tähän mestariteokseen pääsee tutustumaan tasokkaan taidekirjan avulla.
Onko suvussa henkilöä, joka on ammatiltaan taidemaalari? On kyllä. Itse asiassa edesmennyt isäni haaveili kuvataiteilijan urasta. Suvun voimakkaan ohjauksen vuoksi hän hankki kuitenkin ammatin, joka tarjosi varmemmin säännöllisen tulon. Mutta taide oli läsnä lapsuuden kodissani kaikkialla. Isäni hankki koko elämänsä ajan kotiimme sekä suomalaisten että ulkomaalaisten taiteilijoiden maalaamia tauluja, aina siihen määrään asti, että se hermostutti äitiäni. Kun asuimme 60-luvun alussa Kankaanpäässä, isäni oli yksi Kankaanpään taidekoulun perustajista yhdessä taiteilija Jussi Tarnan ja kuvanveistäjä, taiteilijaprofessori Kauko Räikkeen kanssa. Lomillaan hän kierteli Euroopan taidemuseoita. Isälläni oli myös paljon taiteilijaystäviä. Kävipä hän joskus kylässä Sam Vannin ja Eva Cederströminkin luona, ja tuli kotiin taulut matkassaan.
Minua kuvataide on kiinnostanut jossain määrin aina, mutta tyttärelleni Katja-Maaria Vilénile taiteesta tuli kutsumus. Kun Vladimir Ribatchok – nykyään Torontossa asuva venäläinen taiteilija – vieraili kerran kodissamme ja näki vielä alakouluikäisen tyttäremme töitä, hän kehotti meitä hankkimaan hänelle yksityisopettajan. Inkerinsuomalainen taiteilija Viktoria Nikkari toimi hänen yksityisopettajanaan usean vuoden ajan. Sittemmin Katja-Maaria lähti opiskelemaan teologiaa ja on toiminut papin töissä mutta on nyt tehnyt paluuta taiteen pariin. Hänen taiteeseensa pääsee tutustumaan netin välityksellä https://www.facebook.com/katjamaariavilenart ja https://katjamaariavilen.com
Timo Pekka Kaskinen Roihuvuoren seurakunta / Marianne Matikka HTY
… Taide kuuluu kirkon elämään
… kävin kokemassa miten taiteen kanssa voi keskustella omana itsenään iloineen ja suruineen. Voi pohtia sitä, millainen taide sopii kirkkoon, tai nauttia kirkkotiloihin tuotujen taidenäyttelyiden kirjosta. Kirkkojen maalaukset ovat tukeneet ihmisiä vuosituhansien ajan. Hyvä esimerkki on hyvin perinteikäs maalaus Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta tai että kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, jo Vanhan Testamentin ajoista alkaen.
Väittämä, että ”taide auttaa näkemään maailman toisen ihmisen näkökulmasta”, sai minut googlaamaan asiaa ymmärtääkseni väittämän, ja kappas vain, löysin ja koin mielenkiintoiseksi suomalaisten taiteilijoiden dokumentoidut kirkkotaide lausahdukset, esimerkiksi että: ”Laila Pullista vaivasi se, että barokin taiteessa Jeesus esitetään ristillä usein pulleana ja vaaleanpunaisena” – kuvanveistäjä halusi tehdä krusifiksin, joka ei kaunistele Jeesuksen uhria. Tai että Tove Jansson maalasi ainutlaatuisen alttaritaulun, joka auttoi muumien äitiä maksamaan ateljeensa Helsingin Ullanlinnassa – ”On siunattua, että on seiniä”. Taiteen ystävien mielipidetilastointi kertoo, että Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli on Ateneumin rakastetuin maalaus. Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaukset muodostavat Suomen oloissa ainutlaatuisen laajan ja yhtenäisen kuvakokonaisuuden. Kulttuuripalkitut Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uudet Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaukset, ovat vahva puheenvuoro kuvataiteen asemasta kristillisessä julistuksessa, jne…
Tämä ”kirkkotaide” pohdiskelu sopii tyyliini koska minimalistina pelkistän jopa faktan muutamiin sanoihin, jotka liitän rehelliseen uskoon kuvan voimasta. Näillä eväillä riensin ”Kirkko treffeille” osoitteeseen Tulisuontie 2 Helsingissä. Olin sovitusta etuajassa, mutta ilokseni tapasin parkkipaikalla taiteilija kollegan, joka oli lapsenlapsen 3v kanssa menossa samaan paikkaan, ihan eri asioissa… hämmennyin koska luulin tehneeni tapaamisen toisen kollegan kanssa…hmm mutta kyseessä oli sattuma. Koska ovet ei ollut vielä auki ehdimme vaihtamaan kuulumiset, ja hetkessä maailma tuntui paremmalta. Sisään astuessamme saimme lämminhenkisen vastaanoton. Tutustuimme taidenäyttelyyn ja sytytimme kynttilät. Sitten 3vuotias ilmoitti mummille, että nyt on nälkä nyt, mennään…
Minä jäin ihmettelemään… hiljaista kauneutta. Mutta samassa, kollegani Liisi ilmestyi paikalle syventämään havaintojani. Olimme Roihuvuoren kirkossa, missä annetaan tilaa myös erilaisille taideprojekteille.
1970 käyttöön vihityn kirkon on suunnitellut arkkitehti Lauri Silvennoinen. Kirkon rakennusmateriaali on Saksasta tuotuja isoja ikkunoita ja itävaltalaisia kirkonkelloja lukuun ottamatta Suomesta. Roihuvuoren kirkon kuusikulmainen muoto on peräisin 300-luvun kastekappelista. Varsinaisen kirkkosalin katossa on Daavidin tähti. Kirkossa on myös kastekappeli, seurakuntasali ja muita tiloja.
Kirkon urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1972. Alttaritaulu on lasimaalaus nimeltään Circulum vitae – Elämän ympyrä, ja sen on suunnitellut taiteilija Reino Hietanen. Kastekappelin alttaritaulu taas on mosaiikkityö Kristus ristillä, jonka on suunnitellut marjaniemeläinen taiteilija Uuno Eskola.Olin varsin tyytyväinen kokemaani ja näkemääni. Tutustumis hetkeen sisältyi niin paljon positiivista energiaa ja mahdollisuus kurkistaa moderniin kirkkotaiteeseen.
Lähteet wikipedia/kirkkojakaupunki/internet/vierailu paikassa teksti Marianne Matikka
Tove Jansson
… Hän ei ollut paitsi järkyttävän hyvä taiteilija, vaan omasi myös suunnattoman suuren sisäisen luovan voiman. Vaikuttaa siltä, että ideat syntyi merien äärillä ja hän osasi purkaa siellä syntyneet fiilikset, joista kumpusi milloin seinämaalaus, sarjakuva, alttaritaulu tai Muumi satu… hänestä haluan kertoa Helsingin Taideyhdistyksen huhtikuun 2020
