Marianne Matikan havainnot Tuulan taiteesta… jossa on kyse erityisesti merkitysten luomisesta. Taide on hänelle kokemusten muuntamista kuviksi ja niiden ymmärtämistä. Hänen luovuus ei tule monistettavasta kaavasta. Teoksissa löytyy jatkuvaa liikettä, kuin meressä, joka ei lepää sen paremmin yöllä kuin päivällä. Maalauksien mukana välittyy yllättävää valoa ja iloa, jotka vievät katsojaa eteenpäin seuraavaan teokseen. Tuulan teoksissa tekniikka, tilan hallinta, värit ja rytmi luovat yhdessä omaperäisen tunnelman ja täydellisen teoskokonaisuuden. Hänen taidetta katsellessa asenteet ja ajatukset muuttuvat ja syvenevät. Todellakin taidetta koska teoksiin liittyy havaitsemista, tunnetta ja ajattelua

TUULA PELLIKAINEN

 

lapsuus TP

Lapsuus ”Mummon tyttö”. Mummoni asui meillä ja hoiti siskoani ja minua. Olin mummon tyttö, mummoni oli idolini. Ihannoin kaikkia kaunista ja mummoni olikin maailman kaunein, kiltein ja turvallisin nainen minkä lapsen maailmankaikkeuteni silloin käsitti. Mummolla oli musta kiiltävä tukka johon tein usein kiharoita. Pienin sormin kiersin mummon hiukset sormeni ympärille, kostutin vedellä ja kiinnitin pinnillä mummon hiusrajaan. Odotimme jännityksellä minkälaisen kampauksen tällä kertaa sain tehtyä kiharoista hänelle. Mummoni oli myös tyylikäs, hänellä oli vartaloa myöten menevä vihreä jakkupuku, musta kiiltävä lakerilaukku joka sisälsi kirkkaan punaisen huulipunan joka oli toiselta puolen koverrettu ja mustan kulmakynän. Tietysti mummolla oli myös nailonit ja korkokengät jaloissaan. Minun mummoni oli erilainen mummo. Mummon kanssa matkustelin, mummo vei minut baletti tunneille ja mummolla oli sulhasia jotka joivat välillä ”plöröä”, teetassin kautta hörppien. Mummoni poltti Kent tupakkia ja hainkin sitä usein hänelle kioskilta ja B kaljaa janojuomaksi. Elämä oli mummoni ja minä, kunnes 10 v ensimmäisen kerran sydämeni särkyi. Mummoni lensi Enkelten kotiin, Linnaan joka oli hänen Egyptin aikansa kotinsa, siellä saattoi Faaraonkin nähdä käyskentelemässä, Horus haukka lentelemässä ja upeita hieroglyfejä siellä täällä. Mummoni hautajaisissa en itkenyt, mutta heräsin sairaalassa, johon minut oli kiidätetty suoraan hautajaisista, tajuntani oli mennyt hautajaisissa ja silloin kävin hyvästelemässä mummoni. Minulle näytettiin, että kuolemaa ei ole, on vain erilaisia monikerroksisia elämiä….Mummoni eli Linnassa johon isänikin lensi myöhemmässä vaiheessa. Minun ei tarvinnut itkeä mummoni lähtöä, tiesin että mummoni elää… Kun tanssin baletti Joutsenlammen Lahden näyttämöllä, olen varma, että mummoni oli katsomossa ja hymyili minulle. Iltaisin ”nukutin” itseni tähtiä katsellen, se rauhoitti mieleni ja tiesin että yksi tähti oli mummoni, joka tuikkii edelleen sydämessäni. Kiitos mummo. Naisista Ylimmäinen…

rakkaus on _ ero aikuisuus TP

Aikuisuus, perhe ja ero. En juurikaan metsissä samoillut, en puita, en pensaita halaillut. Kylmästi käteni kävi, laskelmoiden, ”järjen” töitä tehden. En kouluista oppia ottanut. En viisaita sanoja kuunnellut. En itselleni armoa antanut. Suoritin, toimin. Robotti aivoin. Ei vapaata, ei omia lomia, vaan 2 työtä puskin ja öisin väsymystäni itkin. Pitää kantaa vastuu, muuten koko talous kaatuu. Oli hetkiä herkkiä, rakastin miestäni ja poikaani palvoin. Yritin kovasti ja perheeni unta valvoin. Kunnes kaiken menetin….
Olin Yksin ja Itkin. Tässäkö oli elämä? tätäkö se on? .EHEI…Heräsin uuteen…aamuun.

kipea vapaus TP

Kipeä vapaus. Suru oli suunnaton, olin yksin. olin onneton. Rukoilin, pyysin, apua toivoin…mutta tiesin, yksin on minun tämä tie käytävä, itseni uudelleen löydettävä. Kävelin iltaisin pitkät matkat ja huomasin yhtäkkiä puut, pensaat ja puiden latvat. Taivasta kohden ne kurkottivat ja tähdet puiden latvaan kiinnittyivät. Istuin iltaisin 2 puun väliin, nukahdin ja tunsin itsessäni, kuinka puiden lämpö virtasi suonissani. Olin yhtä …minä puut, tähdet … Eräänä iltana unen ja valveen rajamailla näin Turkoosin kyyhkysen, joka katseli minua ikkunan läpi…ajattelin että onko tuollaisiakin olemassa. Nukahdin ja näin kuinka tuo ”kyyhkynen” muuttui mieheksi, tummaksi komeaksi mieheksi joka antoi minulle energiaa., nimitin hänet Michaeliksi…hänellä oli parantavat kädet….Hän vei minut avaruuteen, näin tähdet valojuovana kiitäessäni kohti paikkaa, kotia, josta olen tullut ja johon jonain päivänä taas päädyn. Siellä unessa ollessani sain jotain, joka vei minut uudelleen siihen ytimeen ,mikä ja kuka minä olen ja miksi olen täällä. Minä en ollutkaan yksin…minulla oma ”lintujen paratiisi”johon voin palata milloin vain…

pyhat kyyhkyt TP

kyyhky katseli I TP

Sain kutsun Valonkantajiin, Luojan parantaviin voimiin, löysin sieltä uusia ystäviä, ystäviä, joille taivas ja maa on yhtenevää joille ihmisen vapaatahto on pyhää. Tunsin… löysin kotini, löysin voimani, löysin rakkauden, kosketuksen, halauksen, löysin käteni lämmön, löysin taivaallisen energian, löysin turvan, uuden elämän… Tätä tietä kuljin 15 v, opiskellen uuden syntymän kokien. Kunnes perustin oman luovuuden ja henkisen liikunnan keskuksen oman Avatarsalin….

vapaus II TP

Täällä valonkantajissa tapahtui suuria asioita elämässäni, ystäväni siellä puhuivat Veda taiteen kurssiin menosta….asiasta en tiennyt mitään…en tiennyt että siellä maalataan, koulussa inhosin maalaamista…se oli minusta turhaa sottaamista. Mutta pakottava tarvetuli sisältäni…minun pitää päästä sinne. Yllätyin 2 päivän Veda kurssin jälkeen, minulle aukeni silmät ja aloin ”näkemään”näin ensi kerran 10 v olleen sohvani kuviot, näin niissä ihmisiä, puita, eläimiä ym. Tuli tarve lähteä rannalle, löysin näkinkengän, löysin pahkan, löysin tikun, yhdistin ne ja huomasin että siitä tuli Enkeli, minua hymyilytti ja olin innoissani. Tuli tarve mennä metsään, sieltä löysin pahkoja paljon ja maalasin niitä, niistä tuli tonttuja, possuja, Faarao, Kilpikonna, pellejä ym…olin aivan täpinöissäni… uskomatonta elämää ja porukkaa koko metsä täynnä. Löysin pihaltani vanerin ja taas uusi elämys vanerista ”Näin” puun syyt, maalasin ne esille ja niistä muodostui lintuja, keijuja, kettuja, ihmisiä ym. ja niistä löytyi aina tarina. Tein kortteja joihin tuli tarina ja monet tilasivatkin minulta kortteja joihin tuli heidän elämäänsä kuvin ja sanoin. Vedahan tarkoittaa tietoa.

valon kantaja TP

Näin elämä jatkui Vedic art taiteen parissa tähän päivään asti ja jatkuu edelleen. 2009 ystäväni soitti minulle ja pyysi että menen Vedic Art opettaja koulutukseen ja hän haluaa olla minun ensimmäinen oppilaani. En ollut ajatellutkaan moista, että tulisin opettajaksi, mutta niin vain kävi, opettajaksi tulin, koska uteliaana ihmisenä aloin ottaa selville onko minulla siihen edes mahdollisuuksia. Tauluni ovat muuttuneet koko ajan ja annan sen tapahtua, koska Free Vedic Art on juuri sitä vapautta, luomista oman tietonsa ja taitonsa pohjalta ,jotka kumpuaa sieltä vanhasta tietoisuudesta 5000 v takaa Intian saraswati joesta, joka resonoi ja antoi nämä 17 prinsiippiä ihmisten käytettäväksi. Ne avaat ihmisen oman luovuuden, tiedon ja taidon ihmisestä itsestään. Olen siis löytänyt itseni uudelleen tässä elämässä, henkisyyden ja luovuuden kautta. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta kokemuksesta ja opista jota olen käynyt täällä maanpäällisessä elämässäni. Siksi perustinkin aikanaan Avatarsalin, jotta apua tarvitseva ihminen löytää sen, minkä minäkin löysin itsestäni, minun sieluni, minun luovuuteni, minun henkisyyteni. Se hävittää pikkuhiljaa surut ja kärsimykset. Kiittäen Valonkantajia, Avatarsalia, Free Vedic Artia ja sen perustajia ja Lintujeni Paratiisia jossa henki ja apu elää, tätä päivää ja että olen täällä nyt kertomassa tarinaani. Kiitos Helsingin Taideyhdistys ry.

kyyhky katseli II TP