Marianne Matikka havainto … Silja tekee teoksille kehykset historiallisesta ja välimerimaisesta väripaletista. Hän kuvaa aidosti tapahtuman tai esineen, johdonmukaisen maalauksen ominaisuuksin. Hänen kuvallinen ilmaisu tuottaa katsojalle mielihyvää. Hän on tarkkailija, joka tutkii taiteen mysteeriä. Hänen teokset vaikuttaa tunteisiin koskettavan kauniilla tavalla. Katsoja ikään kuin matkaa hänen polkua jokaisessa teoksessa pehmeän harmonisissa värisoinnuissa…. olkaa hyvä hän on

Silja Salokas

Silja Salokas (2)

Kuvantekemiseni alkoi yli kolmekymmentä vuotta sitten hyvin vaatimattomasti. Työn oheen ei mahtunut muuta kuin yksi viikon maalauskurssi joka kesä. Eihän sillä oikein alkuunkaan päässyt, mutta tuli jotain pieniä onnistumisen murusia, jotka innostuvat eteenpäin. Ja katsominen, ympäristön havaitseminen, muuttui: vaikkapa bussimatkalla tein pikaisia rajauksia ja sommitelmia, aloin nähdä kiinnostavia valoja ja varjoja, rikkaita värisävyjä pilvisellä säällä…

Silja Salokas (1)

Mihin olen päätynyt – jatkuvaan seikkailuun värien maailmassa. Lähden liikkeelle satunnaisista väreistä tai väriläiskistä. Epämääräinen suunnitelma tosin saattaa olla. Koska olen maalta, erilaiset pellot ovat aina olleet ympärilläni, mullan tuntu, sänkipellon pistely, ja tietysti värit!  

Silja Salokas (3)

Maalaaminen on sisäistä keskustelua, johon syventyminen valtaa mielen kokonaan. Keskittymisen hetket eivät synny käskemällä eivätkä ehkä kestä kovin pitkään, mutta niiden aikana värien sekoitus ja siveltimen liikkeet etenevät ilman tietoista ajattelua. Kuvantekeminen on tullut tärkeäksi ja ottaa suuren osan ajasta.

silja Salokas 1 (2)

Maalaukselle on hyvä olla konkreettinen lähtökohta, vaikka pyrinkin pois esittävyydestä. Mieluiten aloitan kankaan pingottamisella kiilakehyksiin ja liitupohjan tekemisellä, tärkeä osa tempera- tai öljyväreille. Akryylivärit kiinnostavat, tulivat käyttöön aluksia vain matkoilla, nyt muutenkin. Pohjustus vie aikaa, mutta siinä jotenkin virittyy ja valmistautuu. Miksi olisi kiire – joskus oli tärkeää saada nopeasti onnistumisen elämyksiä, nyt on tärkeintä prosessi ja kerroksellisuus. Siinä on tilaa myös pieleen menemiselle ja erehdysten kautta yllättävällekin etenemiselle. Luonto ja maisema, puut, kasvit ja kasvaminen ovat aina läheisiä ja tärkeitä.

silja Salokas 1 (1)

 

Mutta myös historian opiskelu yliopistossa on vaikuttanut siihen, mitä tunnen läheiseksi. Varsinkin Välimeren alueen vanhat kaupungit miellyttävät aina: niiden rauniot ja portaat, talojen loputtomat kiven sävyt, kirkkojen kupolit ja holvikaaret. Niin paljon vuosisatoihin sitoutunutta länsimaisuutta, josta olemme osa – ja minä olen osa.

Silja Salokas (5)

Helsinkiin muutettuani avautuivat viikkokurssit, aluksi Itä-Helsingin taideseurassa, Työväenopistossa ja HTS:n kurssikeskuksessa, joissa kaikissa olen saanut vuosikausia. Kurssit ovat tärkeitä, koska niistä saa paljon: erilaisten opettajien silmiä avaavat näkemykset ja ohjaus sekä sen näkeminen, miten ryhmäläisten työt kehittyvät erilaisten vaiheiden kautta. Vuorovaikutus maalausryhmässä on monensuuntainen.

Silja Salokas (6)

Vapaan taidekoulun Värin hahmotus -kurssi oli suuri elämys. Kaikenlainen käsillä tekeminen on aina olliut minun juttuni, ja värioppia se on tilkkutöiden suunnittelu ja kukkasidontakin! Kymmenkunta maalausmatkaa Välimeren seutuville ovat tuoneet oman lisänsä palettiin, vaikka ovat lyhyitä olleetkin. Nyt vihdoin tälle harrastukselle on enemmän aikaa kuin olen osannut toivoakaan.